Uusimmat postaukset
Facebook opettaa nyt lehdistöä
Milloin viimeksi luit hyödyllisen ja kiinnostavan lehtijutun internetistä?
En viittaa netissä julkaistuihin lehtijuttuihin, vaan juttuihin, joissa toimittaja esittelee internetin kiinnostavimpia ilmiöitä tai arvioi asiantuntevasti huomiostamme kilpailevien nettipalveluiden laatua.
Ellet sattumalta ole ulkomaisen median tai tietokonealan erikoislehtien ystävä, rohkenen veikata vastaukseksi: ”Eipä tule tähän hätään mieleen.”
Suomalainen valtalehdistö on – satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta – jättänyt kertomatta viime vuosikymmenten vaikuttavimman kehitystarinan. Sen nimi on internet, ja se on mullistanut elämämme.
Emme innostuneet raportoimaan Googlen kasvusta hakupalvelujen ja sen jälkeen muiden toimialojen mullistajaksi. Olemme jääräpäisesti julkaisseet Facebookista synkeän kauhistelujutun toisensa jälkeen. Twitter näyttää lopullisesti ylittävän keskimääräisen suomalaistoimittajan sietokyvyn. Pitäisikö vielä tällaistakin jaksaa kokeilla?
Kun mediaeliitti nyrpistelee nenäänsä, puolet kansasta käyttää innokkaasti yhteisöpalveluita. Kahdeksan kymmenestä hoitaa asioitaan netissä joka päivä.
Mitä toimittajilla oikein on internetiä vastaan?
Syyksi voisi epäillä (väärää) bisnestaustaista itsesuojeluvaistoa. Ehkä ajatellaan, että jos netin ja sosiaalisen median hyvistä puolista ei suomalaisille painetuissa lehdissä kerrota, heiltä jää netti huomaamatta ja samalla naamakirja kokeilematta. Ja mikä onni se olisikaan! Maailma muuttuisi, mutta Suomen lehdistön ei tarvitsisi!
Toinen vaihtoehto on laiskuutta hipova ennakkoluuloisuus. Toimittajat eivät ole järin kiinnostuneita uusista nettikeksinnöistä – varsinkaan sosiaalisista eli avoimuutta lisäävistä. Onhan monella salainen puhelinnumerokin. Useimmilta puuttuu start-up-ihmisten kyky innostua ajatuksista ensimmäisten joukossa.
Vaikuttaa siltä, että teknologian kehitys ja internetin maailmaa mullistava voima ovat suomalaiselle medialle tabuja – niin uusia ja tulenarkoja ilmiöitä, että niistä saavat kirjoittaa ainoastaan insinöörit ja toisten yksityisyydestä huolestuneet tiukkapipoiset moralistit.
On aika ottaa hattu kouraan.
Facebook on kasvattanut ”lukijamääräänsä” kuudessa vuodessa nollasta puoleen miljardiin. Tuskin edes suomalainen uutispäällikkö voi väittää, ettei sillä ole merkitystä. Sosiaalisen median kehittäjät ovat tehneet oikein jotakin, minkä me olemme tehneet väärin.
Halutessamme voimme oppia paljon internetin menestystarinoista.
Ensin pitää lakata manaamasta Facebookia suohon. Säästyneen energian voi käyttää sammon takaisinryöstöön.
Matti Posio
Uutispäällikkö
Aamulehti
Kommentit
Syy toimittajien nettiallergiaan on hyvin yksinkertainen. Toimittaja ei koe olevansa netin asiantuntija. Ja jos netistä jotain kirjoittaa, saa aina jätesäkillisen nörttien ja nettinatiivien vinoilua epäpätevyydestä ja vanhanaikaisuudesta.
Olen lomaillut Facebookista nyt pari kk jotta saisin rauhaa muulle kirjoitustyölle. Kuinka ollakaan, nitkahdin twitteriin ja harjoittelen blogin pitoa...
Menemättä henkilökohtaisen "some-ongelman" pohdiskeluun sen kummemmin voin sanoa perehtyneeni sosiaalisen median käyttöön keskivertosuomalaista enemmän.
Havaintoni, kun referenssinä käytetään "ulkomaailmaa", on että suomalaiset kaiken kaikkiaan ovat, paitsi omaksuneet Fb:n suht hyvin, tipahtaneet aika lailla kärryiltä internetin sosiaalisten palvelujen kehityksestä.
On tietenkin jokaisen oma asia, kokeeko internetin käyttöä ylipäänsä lainkaan tarpeelliseksi. On samaten täysin kunkin itsensä päätettävissä, onko sotkeentuminen avoimen ja rajatun sähköisen viestinnän vyyhteihin minkään arvoista. Aivan varmasti eläminen ilman tietokoneita ja kännyköitäkin on paitsi mahdollista, myös monessa mielessä mielenrauhaa edistävää.
Kääntöpuolena: kuulen edelleen 90-luvun jälkipuoliskon pamauksien kaikuja mieleni eetterissä. "Suomi tietoyhteiskunnaksi". "Suomesta johtava tietotekniikan soveltaja". "Wap muuttaa maailmaa". Ja huokaan... menetimme etsikkoaikamme kutakuinkin täydellisesti. Edes maailman suurin, menestynein, pitkään myös edistyksellisin matkapuhelinvalmistaja ei kyennyt nostamaan meitä internet-palvelujen ymmärtäjiksi ja käyttäjiksi.
Tänä päivänä suomalaiset ottavat mitä muualta annetaan. Ja ovat samalla hieman jäljessä ja ulkona. Jos nyt miljoona meikäläistä on oppinut ensin tökkäämään (poke) tuttuja, sitten viskomaan heitä lampailla tai kanoilla, sitten pelaaman Texas Hold'emia jne, niin vain murto-osa ymmärtää sosiaalisten medioiden muodostaman super-hyper-linkitetyn verkoston dynamiikkaa. Puhumatta nyt siitä, että näkisi some-verkostossa mitään erityisen jännittävää tai mahdollisuuksia tarjoavaa.
Mikko Lehtovirralle:
".. niin vain murto-osa ymmärtää sosiaalisten medioiden muodostaman super-hyper-linkitetyn verkoston dynamiikkaa. "
Murto-osa ? Nuorisomme kasvaa näiden medioiden parissa. He ymmärtävät niitä parhaiten. Tuo murto-osa tulee olemaan iso osa viiden-kuuden vuoden sisällä.
Nuoriso osaa aina parhaiten uudet asiat, ja se usein unohdetaan kun keskitytään keski-ikäisten näkökulmiin asioista. Itse olen jo 28 joten en voi laskea itseäni nuorisoksi enää, enkä pysykään enää mukana yhtä hyvin kuin aikaisemmin. Sille ei vain voi mitään että ajat muuttuvat, kehittyvät ja informaation määrä kiihtyy kokoajan eksponentiaalisesti. Tässä tilassa pärjäävät ne jotka kasvavat siinä muutoksessa. Nuorisossa on tässäkin tulevaisuus :)
Toki me hieman vanhemmatkin voimme pärjätä täysin mainiosti tässä jatkuvan muutoksen tilanteessa, se vaatii vain sitä että päästää irti vanhoista käsityksistä. Suomen valtamediassa hyvin harva on tajunnut päästää irti ja mennä rohkeasti esim. verkkoon.
Noo, täältä vajaa 48v ikälopun tornista kun katsoo :)
Niin näkee tuossa ruokapöydässä yhden 15v ja toisen 17v "nuorison edustajan" elämää ja seuraa hyvinkin paljon heidän some-taitojaan, samoin kuin kaveripiirinsä, joka toki on laaja. Esikoisen FB-kontaktien määrä ylitti 600 ajat sitten. Blogostaniin tällä maailman nurkalla ovat tehneet yhden entren harrastuksen kautta. FB:hen siirryttiin ircGalleriasta - siirtyminen tapahtui sen jälkeen kun ensin esim 28-vuotiaat olivat koeponnistaneet naamakirjaa noin vuoden. Twitteriin ei kuulemma mennä. Bloggaaminen on oman tyttövoittoisen alakulttuurinsa parissa suosittua muttei muuten.
Eli: nuoriso on suhteellisen konservatiivista ja hidasliikkeistä, ja tietenkin myös yllätyksellistä. Sen valintoihin vaikuttaa ratkaisevasti massan laki: mitä kaverit tekevät.
Somen hyödyntäminen on sitä monipuolisempaa, mitä helpommaksi se on tehty. Suomi ryssi mahdollisuutensa toimia tässä suhteessa kuluttajalaboratoriona monella tavalla. Halua, uskoa, kiinnostusta olisi 90-l lopulla ollut vaikka mihin. Tuolloin jätettiin kehitys kuitenkn "markkinavoimille" samalla kun unohdettiin, että kuluttaja-IT:n "markkinavoimia" oli muutama, ja niitä kiinnosti saada maksimaalinen voitto minimaalisilla panostuksilla. Kehitys jäi kesken.
Olen tullut välineiden ja rajapintojen merkityksestä vakuuttuneeksi tehtyäni hypyn Nokia-MS-akselilta viimeisen 10kk sisällä, omenamaailmaan. Helppous vaikuttaa siihen, mitä viitsii tehdä. Kun esim twitter pyörii 10x nopeammin iPhonella, sitä tulee käytettyä enemmän.
Ja hei, 28v, et ole hieman vanhempi. Neurofysiologin persoonan mukaan vaihdellen sanottaisiin, että isoaivokuoresi saavutti aikuisuuden joko 3 tai 5v sitten vasta (23-25v iässä) :)
Liittyyköhän tämä suomalaisuuden mollaaminen kieliryhmän asemaan vai maantieteelliseen sijaintiimme ja minkälaiset ihmiset sellaista vertailua vielä tekevät globaalissa maailmanverkossa Internetissä? Kaikki viimeaikaiset hämmästelyn kohteet ovat kuitenkin globaaleja, eivät minkään yksittäisen valtion tai kieliryhmän omaisuutta. Ulos nyt sieltä omalta pihalta tänne maailmanverkkoon yhteisen edun eteen puhaltamaan.
Kirjoita uusi kommentti