Minä sopeudun

Olen kirjoittanut lehtiin, radioon - ja viime aikoina blogiin - artikkeleita 16 vuoden ajan.  Uskon, että tulevaisuudessakin väliä on sillä, miten asioista kirjoittaa, oli kanava mikä tahansa. Kuten käsikirjoittaja Robert McKee sanoo: jos yleisö saa valita briljantisti kirjoitetun pikkuasian tai tylsästi kirjoitetun tärkeän asian väliltä, se valitsee aina briljantisti kirjoitetun pikkuasian.

”Voit olla yhtä valaistunut kuin Buddha, mutta jos et osaa kertoa tarinaa, ideoistasi tulee kuivia kuin kalkki”, hän sanoo.

Jos näyttää siltä, että väki haluaa saada lukukokemuksensa uudella tavalla, minä sopeudun. Olen juoksutyttö. Etsin ja paketoin lukijoille sitä tietoa mitä he haluavat ja editoin sen helpoksi ja mukavaksi lukea. Heillä on parempaakin tekemistä kuin selvittää, kumpi on terveellisempää, soijamaito vai maito, tai voiko vanhempansa siirtää palvelutaloon omaan kotikuntaan vai ei.

Sosiaalisesta mediasta ei kukaan jaksa pitkällä tähtäimellä kaivaa luotettavaa tietoa. Se, luottavatko lukijat ja kuulijat välineeseen ja minuun, on tulevaisuudessa entistä tärkeämpää.

Lukijassa ja kuulijassa pitää syntyä jokin tunnekokemus, kun he lukevat tai kuulevat tekstiäni. Asiatekstikin – lyhyt tai pitkä -  voi olla elämys. Tehtäväni on valita maailmasta se elämys, jonka uskon lukijoiden haluavan eniten kuulla.

En murehdi sitä, mikä kaikki siirtyy digitaalisiin lukulaitteisiin, miten printtimedia muuttuu tai miten lehdistön käy. En ole töissä kustannusalalla vaan kirjoitustoiminnassa. En raahaa päässäni ylimääräisiä huolia. Eivätkä ne ole edes huolia. Minä sopeudun mielelläni. Mietin vain, miten.

Hanna Jensen

Vuoden 2009 freelancer-journalisti

Olivian ja Evitan avustaja