Miten käy kirjafetisistin?

Kirjailija ja merkkitutkija Umberto Eco teki aikanaan listan erilaisista suhteista kirjoihin. Yksi suhde oli fetistinen – ihminen joka on mieltynyt kirjaan fyysisenä esineenä. Itse ilmoittaudun mielihyvin tämän lajin edustajaksi.

Miten käy kirjafetisistille tulevaisuudessa? Kysymys kirjan fyysisestä luonteesta on tullut ajankohtaiseksi aikana, jona menestyskirjailijoiden (Stieg Larsson, James Patterson) kirjoja on myyty yhteensä yli miljoona kappaletta ebookeina Yhdysvalloissa. Luku tosin kalpenee Larssonin painettujen kirjojen moninkertaisiin myyntilukuihin verrattuna.

Sähkökirja ja lukulaitteet tulevat Suomen markkinoille tänä syksynä. Uskon että kirjafetisisti pystyy toimimaan tulevina vuosina kuten ennenkin – painetut kirjat pysyvät kanssamme pitkään meidän jälkeemmekin.

Uuteen tarttuminen on hidasta – USA:ssa lukulaitteita on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta ja vasta parina viime vuonna sähkökirjoista on lyönyt kunnolla läpi.

Entä Suomessa? Ensimmäiseksi lukulaitteista ja ebookeista tulevat olemaan innoissaan ne, jotka ovat teknisistä vempaimista innoissaan muutenkin. Elektroninen etujoukko mediassa työskentelevine kellokkaineen vetää perässään suurta yleisöä, joka ei hetkessä lukutottumuksiaan muuta.

Muuttuuko lukukokemus sitten oikeasti? Ei ainakaan omani: kirjaimia ja sanoja lukee lukulaitteen näytöltä siinä missä painetulta sivultakin. Onko isoin ero lopulta niin pieni, että painetun kirjan selaaminen on mukavampaa?

Isompi muutos digitaalinen lukeminen on lehdille ja kuvitetuille kirjoille. Kuvittamaton tekstikirja – romaani tai tietokirja – pystyy luottamaan yhä lukijan ikiaikaiseen taitoon, mielikuvitukseen ja kykyyn ”kuvittaa” kirjan sisältö päässään.

Hannu Harju

Kustannuspäällikkö

Kustannusosakeyhtiö Tammi